Voi herraisäsentää! Vihdoin pääsin näkemään The Plastic People of The Universen livenä! Yhtäkkiä bändi on alkanut kummasti kiinnostamaan, ei ehkä niinkään musan vaan historiansa puolesta. Enhän mä ollut kuullut koko ryhmästä ennen kuin vasta täällä, mutta en usko että kauhean moni muukaan suomalainen The Plasticsia tuntee… Korjatkaa jos oon väärässä. No joka tapauksessa eilen mulle ja muille Alternative Culture kurssilaisille tämä kunnia suotiin ja sen lisäksi meille oli järkätty tapaaminen bändin basistin, Eva Turnovan sekä saksofonisti Vratislav Brabenecin kanssa.
Keikkahan ei ollut millään tavalla perinteinen ratkaisu, vaan Kansallisteatterissa (Národní Divadlo) Tom Stoppardin näytelmän Rock´n´Roll alussa bändi soittaa viitisen biisiä. Homma on tehty niin, että salissa kaikki valot on päällä ja bändi soittaa kuin olisivat omalla treeniksellä ilman sen suurempia seremonioita. Näytelmän lippuihin on painettu esityksen alkamisajaksi 19.00, mutta siihen aikaan bändi yleensä soittaa viimeistä biisiään. Näin ollen, koko Plasticsin soiton ajan yleisöä valuu saliin hiljakseen, etsien paikkojaan hämmentyneinä. Meille ei ollut näytelmään lippuja vaan pääsimme seuraamaan juuri tätä ”alkusoittoa” ja sen jälkeen lähdimme teatterin lämpiöön odottelemaan Turnovaa ja Brabenecia.
Brabenec on lähemmäs 70-vuotias, vähän höperö, alkoholisoitunut papparainen, joka ei ihan aina tiedä missä mennään ja onko esimerkiksi keikka jo soitettu vai oltiinko lavalle vasta menossa. Nykyajan musiikki on kuulemma ihan hanurista ja jos levylautasella jotain pyörii niin klassista tai jazzia, runot ja kirjallisuus yleisesti taas rules. Tämä selvä. Vastausta kysymykseen, vieläkö soittaminen ja esiintyminen kiinnostavat, ei saatu, muutama tulkitsematon mulkaisu kylläkin.
Turnova on Brabenecia yli 20 vuotta nuorempi ja enemmän kiinni tässä päivässä, jokseenkin kyllä alkoi ihmetyttämään Evan hokeminen siitä, kuinka Vratislav juo liikaa eikä ole ihan kartalla...Sääliksi kävi vanhaa legendaa, vaikka huumorillahan näitä asioita lauottiin (ehkä). Eva liittyi Plastic Peopleen bändin keulahahmon, Mejla Hlavsan, kuoltua keuhkosyöpään vuonna 2001. Hän astui niin sanotusti isoihin saappaisiin, eikä tsekkiyleisö ihan helpolla äkillistä basisti/laulaja vaihdosta ottanutkaan. Töitä on kuulemma saanut tehdä ansaitakseen paikkansa bändissä (yleisön puolelta)... Bändin "pojat" kuulemma vetoaa vanhuuteensa jos Eva yrittää luistaa roudaamisesta naiseutensa takia - erityiskohtelua ei siis heru vaikka onkin ainut nainen bändissä.
Tällä kurssilla meitä on noin viitisentoista, jenkkejä/kanadalaisia 12 ja eurooppalaisia 5... Henkilökohtaisesti mua alkoi ärsyttämään jenkki- ja kanadalaisopiskelijoiden jatkuva "Oh, that´s soooo cool!" tai "Yeah, that´s AWESOME!" hokeminen. Brabenec asui Kanadassa vuosina 1982-1997 (karkoituksen vuoksi), joten hänpä kait oli sitten niin tottunut näihin (järjettömän luotaantyöntäviin) lausahduksiin, eikä tuntunut niistä sen enempää ärsyyntyvän. Mulla oli siis toisin. En muutenkaan voi ymmärtää kuinka paljon turhaa ja tyhjää tekstiä varsinkin jenkit osaavat suoltaa suustansa! Voi elämä.
No oli miten oli, hemmetin hienoa oli tavata legendaarisen bändin legendaarisia jäseniä (tai ainakin legendaarista jäsentä, Turnovaa en ehkä laskisi bändin vaikuttavimpiin hahmoihin. Toki hänkin on Tsekin kulttuurielämälle tehnyt paljon hyvää, mutta tässä yhteydessä annan kaiken kunnian bändin alkuperäisille/melkein alkuperäisille hahmoille.). Ja ihan oikeaa Plastic Peoplen keikkaa pääsen katsomaan ensi viikon keskiviikkona, kun he soittavat Vagonissa (
http://www.vagon.cz/indexV.html). Mutta hei, älkää käsittäkö sitten väärin, tästä ei oo tulossa mulle pakkomielle ja lupaan että tää oli viimeinen kerta kun bändistä täällä mainitsen... :)
P.S. Illan päätteeksi löysin maailman ihanimman kasvisravintolan, jonne jokaisen on päästävä edes kerran elämässään! Järjettömän hyvää ruokaa, ihana sisustus ja tyyni tunnelma. Vaikea selittää, parempi kokea itse.
http://www.lehkahlava.cz/en_novinky.htm