Näin se kevät vaihtui sitten kesään ja tämänkin blogin loppu on tullut. Mitäs tää kevät on sitten mulle tarjonnut ja ehkä jopa opettanut? Mitään sen ihmeellisempiä mullistuksia en ole kokenut, mutta olihan se ihan hauska huomata, ettei ulkomaille muuttaminen nyt niin suuri ja pelottava asia olekaan mitä aluksi ajattelin. Kaikesta selviää kun vaan jaksaa yrittää, eikä anna kielimuurin olla esteenä. Nyt kun ajattelen, niin vähän harmittaa, etten suorittanut enemmän kursseja – valitsemistani neljästä kurssista kaksi oli sen verran vähätöisiä että helposti ainakin kaksi tai kolme kurssia lisää olisin voinut ottaa. Mutta mitäpä sitäkään enää vatvomaan ja kun sain parhaimmat arvosanat molemmista työläistä kursseista, niin ihan hyvä fiilis tästä jäi.
On mulla ainakin hauskaa ollut tänä keväänä, sitä ei käy kiistäminen! Uusien ihmisten tapaaminen ympäri maailmaa on ollut taas kerran todella mahtavaa ja heistä jotkut ovat jopa päässeet mun harvalukuiseen ystävä joukkoon. Yksi tsekkiläisistä ystävistäni tulee elokuussa Suomeen kuukaudeksi ja tapaaminen Turussakin on jo sovittu. Vastavuoroisesti kävin hänen perheensä luona Etelä-Tsekissä viime viikolla. Vastaanotto tässä perheessä oli mahtava, perheen äiti kokkasi meille aamupalasta iltapalaan ihania tsekkiläisiä herkkuja ja isä vei meitä kanoottiretkelle läheiselle joelle. Oli todella hauskaa päästä perinteiseen tsekkiläiseen kotiin vieraaksi, ja täällä todella osataan ottaa vieraat hyvin vastaan. Kotipolttoista viinanapsua otettiin ennen ateriaa, aterian välissä ja tietysti ruuan päälle! :)
Matkustelu muuten Euroopassa jäi olemattomaksi, vaikka aluksi suunnitelmissa oli käydä vaikka missä. Jotenkin aika on vaan mennyt turhan nopiaan eikä sitä ylimääräistä rahaakaan jäänyt reissaamiseen. Ainoastaan Tsekin kierros toteutui kun kävin České Budejovicĕssä, Český Krumlovissa ja Velešínissä. Mutta pääasia mulla olikin vaihdon aikana tutustua tsekkiläisiin ihmisiin, kulttuuriin ja elämään yleensä. Se on toteutunut mielestäni aika hyvin. Tsekkiläiset saattaa vaikuttaa tylyiltä ja huumorintajuttomilta, mutta kun elämän menoon ja ihmisiin pääsee tutustumaan paremmin huomaa kuinka lämpimiä ja hauskoja tyyppejä suurin osa heistä onkaan. Aina auttaa jos osaat muutaman sanan kieltä!
Vaihtoon lähtevää tai sitä suunnittelevaa kehotan tarkkaan miettimään miten haluaa paikan päällä asua. Helppo vaihtoehto (tavallaan) on asustella yliopiston tarjoamassa asuntolassa Hostivarissa. Prahassa se tosiaan on aika kaukana keskustasta, noin tunnin matkan päässä ja siellä pieni huone pitää jakaa toisen henkilön kanssa. Keittiöt ovat yhteiset ja jokaisessa kerroksessa on yksi keittiö pienellä keittolevyllä. Ystäviä tietysti saa helposti ja bileitä on kuulemma harva se päivä käytävillä, mutta omaa rauhaa kaipaavalle tämä ei ole paras mahdollinen vaihtoehto… Urheilumahdollisuudet Hostivarissa on hyvät, lenkkipolkuja on kilometrikaupalla ja uimahallikin alueelta löytyy. Mutta jos haluaa olla mukana kaupungin sykkeessä ja nautiskella kahviloista, pubeista, klubeista jne. suosittelen ehdottomasti etsimään asuntoa/huonetta vähän lähempää keskustaa. Suhteellisen helppoa on löytää kimppakämppä, josta huoneen saa vuokrattua muutamasta tuhannesta korunasta ylöspäin. Itsehän päätin heti alussa vuokrata oman kämpän, mutta korkea hintataso tuli vähän yllätyksenä!
Tässä olis vielä muutama viikko aikaa lomailla ennekuin ankeat velvollisuudet Suomen päässä taas kutsuu. Loppuvuosi kuluukin sitten varmaan äitin ravintolassa työskennellessä, ehkä vähän kaupan kassalla ja olihan tuota kouluakin jonkun verran vielä jäljellä… Ihan pikkiriikkisen varovainen ajatus on syntynyt siitä, että tulisin tekemään vielä yhden työharjoittelun Prahaan ja ehkäpä jopa lopputyö voisi valmistua täältä käsin… Mutta se on vielä niin pieni ajatus, ettei parane liikaa maailmalle kuuluttaa!
Kehoitan vielä kerran kaikkia kynnelle kykeneviä lähtemään vaihtoon! Sitä ei tule koskaan katumaan.
Raisa kiittää ja kuittaa.
