tiistai 14. kesäkuuta 2011

The End

Näin se kevät vaihtui sitten kesään ja tämänkin blogin loppu on tullut. Mitäs tää kevät on sitten mulle tarjonnut ja ehkä jopa opettanut? Mitään sen ihmeellisempiä mullistuksia en ole kokenut, mutta olihan se ihan hauska huomata, ettei ulkomaille muuttaminen nyt niin suuri ja pelottava asia olekaan mitä aluksi ajattelin. Kaikesta selviää kun vaan jaksaa yrittää, eikä anna kielimuurin olla esteenä. Nyt kun ajattelen, niin vähän harmittaa, etten suorittanut enemmän kursseja – valitsemistani neljästä kurssista kaksi oli sen verran vähätöisiä että helposti ainakin kaksi tai kolme kurssia lisää olisin voinut ottaa. Mutta mitäpä sitäkään enää vatvomaan ja kun sain parhaimmat arvosanat molemmista työläistä kursseista, niin ihan hyvä fiilis tästä jäi. 



On mulla ainakin hauskaa ollut tänä keväänä, sitä ei käy kiistäminen! Uusien ihmisten tapaaminen ympäri maailmaa on ollut taas kerran todella mahtavaa ja heistä jotkut ovat jopa päässeet mun harvalukuiseen ystävä joukkoon. Yksi tsekkiläisistä ystävistäni tulee elokuussa Suomeen kuukaudeksi ja tapaaminen Turussakin on jo sovittu. Vastavuoroisesti kävin hänen perheensä luona Etelä-Tsekissä viime viikolla. Vastaanotto tässä perheessä oli mahtava, perheen äiti kokkasi meille aamupalasta iltapalaan ihania tsekkiläisiä herkkuja ja isä vei meitä kanoottiretkelle läheiselle joelle. Oli todella hauskaa päästä perinteiseen tsekkiläiseen kotiin vieraaksi, ja täällä todella osataan ottaa vieraat hyvin vastaan. Kotipolttoista viinanapsua otettiin ennen ateriaa, aterian välissä ja tietysti ruuan päälle! :)

Matkustelu muuten Euroopassa jäi olemattomaksi, vaikka aluksi suunnitelmissa oli käydä vaikka missä. Jotenkin aika on vaan mennyt turhan nopiaan eikä sitä ylimääräistä rahaakaan jäänyt reissaamiseen. Ainoastaan Tsekin kierros toteutui kun kävin České Budejovicĕssä, Český Krumlovissa ja Velešínissä. Mutta pääasia mulla olikin vaihdon aikana tutustua tsekkiläisiin ihmisiin, kulttuuriin ja elämään yleensä. Se on toteutunut mielestäni aika hyvin. Tsekkiläiset saattaa vaikuttaa tylyiltä ja huumorintajuttomilta, mutta kun elämän menoon ja ihmisiin pääsee tutustumaan paremmin huomaa kuinka lämpimiä ja hauskoja tyyppejä suurin osa heistä onkaan. Aina auttaa jos osaat muutaman sanan kieltä! 





Vaihtoon lähtevää tai sitä suunnittelevaa kehotan tarkkaan miettimään miten haluaa paikan päällä asua. Helppo vaihtoehto (tavallaan) on asustella yliopiston tarjoamassa asuntolassa Hostivarissa. Prahassa se tosiaan on aika kaukana keskustasta, noin tunnin matkan päässä ja siellä pieni huone pitää jakaa toisen henkilön kanssa. Keittiöt ovat yhteiset ja jokaisessa kerroksessa on yksi keittiö pienellä keittolevyllä. Ystäviä tietysti saa helposti ja bileitä on kuulemma harva se päivä käytävillä, mutta omaa rauhaa kaipaavalle tämä ei ole paras mahdollinen vaihtoehto… Urheilumahdollisuudet Hostivarissa on hyvät, lenkkipolkuja on kilometrikaupalla ja uimahallikin alueelta löytyy. Mutta jos haluaa olla mukana kaupungin sykkeessä ja nautiskella kahviloista, pubeista, klubeista jne. suosittelen ehdottomasti etsimään asuntoa/huonetta vähän lähempää keskustaa. Suhteellisen helppoa on löytää kimppakämppä, josta huoneen saa vuokrattua muutamasta tuhannesta korunasta ylöspäin. Itsehän päätin heti alussa vuokrata oman kämpän, mutta korkea hintataso tuli vähän yllätyksenä!



Tässä olis vielä muutama viikko aikaa lomailla ennekuin ankeat velvollisuudet Suomen päässä taas kutsuu. Loppuvuosi kuluukin sitten varmaan äitin ravintolassa työskennellessä, ehkä vähän kaupan kassalla ja olihan tuota kouluakin jonkun verran vielä jäljellä… Ihan pikkiriikkisen varovainen ajatus on syntynyt siitä, että tulisin tekemään vielä yhden työharjoittelun Prahaan ja ehkäpä jopa lopputyö voisi valmistua täältä käsin… Mutta se on vielä niin pieni ajatus, ettei parane liikaa maailmalle kuuluttaa!

Kehoitan vielä kerran kaikkia kynnelle kykeneviä lähtemään vaihtoon! Sitä ei tule koskaan katumaan.

Raisa kiittää ja kuittaa.






maanantai 16. toukokuuta 2011

Loppu häämöttää...

No huh huh. On se aika vaan menny nopiaan, tänään oli viimeinen luento tältä keväältä ja huomennakin enää vaan tsekin final koe...Mä toistan tässä nyt vähän itseäni ja kehoitan kaikkia vaihtoon lähtöä harkitsevia tosiaankin olemaan kokonaisen lukuvuoden...yksi semester on aivan totaalisen liian lyhyt aika... Vaikka mulla onkin vielä kesäkuun loppuun asti aikaa olla täällä, silti surku tulee kun koulu loppuu. Viimeiset farewell bileet on torstaina, tosin en oo varma ehdinkö niihin, koska meillä on tsekin kielikurssin kanssa yhteinen illanvietto samaan aikaan... Eilinen päivä ja viime yö oli täyttä tuskaa. Kirjoitin yhtä esseetä 16 tuntia..tänään oon mennyt kuin sumussa ja siksi varmaan multa irtoo nyt tällaista haikeaa kirjoitteluakin... Mutta Suomi voitti sentää MM-kultaa, se on sentää jotakin! :) Mä tosin en just ton esseen takia päässy mihkään pubiin peliä seuraan, niin kuuntelin sitten Radio Suomen nettiradiosta - ja hyvinhän se niinkin toimii.

Täällä tosiaan on pikkuhiljaa alkamassa tai oikeastaan on alkanut jo koekuukausi...Jengi tuskissaan vääntää esseitä, presentaatioita ja lukevat tentteihin. Mullahan tää koko homma on mennyt periaatteessa hyvinkin kivuttomasti. Loppujen lopuksi näistä neljästä kurssista, jotka täällä kävin, ainoastaan kahdessa töitä riitti ihan tarpeeksi. Kaksi muuta kurssia olivatkin sitte vähän pilipalihommia. Ei sinänsä sisältönsä puolesta, vaan sen takia, kun niihin ei vaadittua mitään panostusta. Riitti, että ilmestyi paikalle ja osallistui keskusteluihin, ei esseitä, ei tenttejä, ei mitään. Jos olisin kursseja valitessani tiennyt, että kaksi kurssia on näin vähätöisiä, olisin ehdottomasti valinnut pari kurssia lisää. Mutta mitäpä sitä enää jossittelemaan, opintopisteitä tulee minkä tulee... :)

On tässä koulun ohella ehtinyt tekemään muutakin, kuvat saavat taas puhua puolestaan...

Oona, Raisa ja Doris turisteina


Yks lempikuppiloistani

na zdraví Praha!! Kuva Letnasta

Prahan eläintarha on paikka missä kannattaa visiteerata



Eroticon festareilta...hämärimmät bileet missä oon koskaan ollut...

Ihan vähän pelotti...Raisa ja Alex

maanantai 2. toukokuuta 2011

Mayday!!

Olipa mahtava vappu! Vaikkakin ilmapallot ja serpentiinit ei ollut mukana kuvioissa...Eilen täällä oli Mayday festivaali (http://2011.mayday-festival.cz/en), jonka oli järjestänyt Tsekin antifasistinen järjestö. Hieman mulla oli vaikeuksia löytää sinne ja kävelinkin varmaa nelisen kilsaa ennenkuin päädyin oikeeseen osoitteeseen. Sinänsä oli helppo arvata missä päin tapahtuma on, kun vaan seurasi irokeesi/hakaneula/maiharijengiä...Ihan hemmetin hyvät festarit, oli bändejä, teatteriesityksiä, luennoitsijoita, workshoppeja jne. Mä henkilökohtaisesti katselin lumoutuneena graffittien maalausta! Voi kunpa ittekkin osais :) Bändit oli hyviä, kattaus oli sinänsä laaja koska löytyi skata, punkkia, hc:ta, elektronista musiikkia ja hip hoppia. Luennoitsijoita en valitettavasti ehtinyt kuuntelemaan, mikä harmitti kun olivat kuulemma todella hyviä ja mielenkiintoisia. Valokuvia siellä ei saanut ottaa, joten dokumenttia mulle ei hommasta jäänyt...

Tänään oltiin Alternative Culture kurssin kanssa Tesnovissa tutkimassa graffitteja. Ja tästä kaupungista niitä löytyy, laittomia ja laillisia. Nämä mitä tänään käytiin katsomassa, olivat laillisella maalauspaikalla. Aika erikoinen paikka mun mielestä laillisille graffiteille, koska rakennus näitä vastapäätä on EU:hun liittyvä virasto...Outoa että ovat antaneet luvan tällaiselle toiminnalle. Mutta hiton hienoja kuvia löytyi, kuulemma uusiutuvat viikottain, riippuen säästä (tarkoittaa sitä että jos on hyvä keli niin graffittiheppuja on liikkeellä enempi...). Viikonloppuisin ja iltaisin kun virasto on mennyt kiinni, paikalle saa tulla maalaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja polttamaan pilveä...Mahtaisko Suomessa olla laillista ;) Käytiin katsomassa myös iso alikulkutunneli missä kodittomat asustelevat...Mietin, kuinkahan paljon tavalliset kansalaiset mahtaa käyttää kysesitä reittiä, aika hurjannäköinen paikka ja haju myös hirvittävä. Se alikulkutunneli on rakennuttu ennen vuotta ´89, todennäköisesti vuonna ´85. Tämän tyyppisiä, hyvin suojaisia ja isoja, alikulkutunneleita ei enää tänne rakenneta, koska kodittomat valtaisi ne hyvinkin pian. Oli kyllä syyllinen olo kun siellä käveltiin, tuntui kuin olisi jonkun toisen kotiin tullut luvattomasti tiirailemaan että jahaas mitäs täällä tapahtuu ja juu juu näin te vähäosaiset siis elätte. Huhhuh.

Tesnov, graffitteja ja kurssin opettaja Pavla


Kodittomien asuipaikka..En kehdannut ottaa asukeista kuvia, mutta nukkuvat noilla tasanteilla



Samalla reissulla piipahdettiin DOX -galleriassa (http://www.doxprague.org/en/homepage). Siellä on tällä hetkellä käynnissä monia eri näyttelyitä ja ne uusiutuvat suhteellisen usein, noin kerran kuukaudessa. Toki jotkin näyttelyt ovat esillä pidempään. Yksi mielenkiintoisimmista oli installaatio Shoe Christ (Petr Motyčka), se on tehty 1444 käytetystä kengästä ja on 6 metriä korkea. Taiteilijan mukaan teoksessa oli hyvin tärkeää että siihen asetetut kengät ovat käytettyjä, teoksessa on yli 1400 erilaista tarinaa erilaisista ihmisistä. 


Gallerian ulkoseinä taidetta

PETR KVÍČALA: Sight-Specific näyttelystä yksi teos


Blue Light Tonite näyttelyn valokuvateoksia



Shoe Christ

Ihanan värikäs päivä, vaikkakin nenä vuotaa, kurkku on kipiä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Mutta mulla sentään on katto pään päällä ja villasukat! 


perjantai 29. huhtikuuta 2011

Back in business

Terveisiä Turusta. On se kyllä ruma kaupunki, ihan oikeesti. Mikäköhän siinäkin on ettei siihen Kauppatorille saada mitään kaunista aikaiseksi...Mutta olipa makeampi paluu Prahaan! Sireenien tuoksu vaan tulvi nenään kun astuin metrosta Náměstí Mírun aukiolle! Kesä on kiva.

Kauhia määrä kouluhommia ehti kasaantumaan viikon aikana, vaikka täälläkin oli pääsiäisen kunniaksi muutama päivä vapaata...Oon vähän hukassa nyt, kun ensi viikoksi pitäisi kirjoittaa pari esseetä tsekiksi, saada yhden kurssin final research johonkin kuosiin ja tsekinkielen koekin painaa kohta päälle. Nii ja opintotukikin sais kilahtaa tilille mitä pikimmiten...

Pääsiäinen tuli ja meni, suklaamunien ja frgalin syöntiä lukuunottamatta, tää juhla meni multa ihan täysin ohi! Tsekeissä sitä vastoin on aika hauskat (?!) perinteet pääsiäiselle. Meillä kun pikkulapset kiertävät ovilta oville virpomassa, täällä vastaavaa tekee aikuiset miehet... Tai no vastaavaa ja vastaavaa, täällä perinne on sellainen että miehet saa piestä (ehkä vähän turhan raju sana...) naisia erityisillä kepeillä pääsiäismaanantaina kello 9.00-12.00 välillä. He siis kiertävät ovelta ovelle, mäiskivät eukkoja kepeillä ja palkaksi saavat maalattuja kananmunia ja viinashotteja, sekä erivärisiä nauhoja keppeihinsä...Jos miehet kuitenkin jatkavat pieksemistä kello 12.00 jälkeen, naiset saavat heittää miesten päälle vettä. Harmi vaan kun multa meni tää homma ihan ohi, kun olin justiinsa Suomessa. :/ Nää perinteet on kuulemma mukana enempi maaseutujen ja pikkukaupunkien pääsiäisessä kuin Prahassa...Mutta kyllä täälläkin näin niitä kepakoita myynnissä kukkakaupoissa.

No nii, se on semmonen juttu, että vaikka kohta kello kaksitoista lyö niin minä rupian kirjoitteleen esseitä. Näin perjantain kunniaksi!  Ja Snaigleskin pörhältää huudeille ens viikolla, avot.

Frgal, näyttää homehtuneelta pizzalta, mutta on ihan hyvää (täytteenä esim. luumuhilloa ja rahkaa)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Vaikkei etsiskään niin löytää

Onni on alkanut meikäläistäkin potkimaan; motivaatio on palannut ja eilen löysin kadulta 600 korunaa! Ai että mikä lottovoitto! Oltiin menossa justiinsa katsomaan Belle and Sebastiania Roxyyn (http://www.roxy.cz/) ja siinä ne vaan lepäsi mun jalkojen juuressa. Ja minähän lupasin sitten tarjota koko illan, tottakai :) Ja hyvä iltahan se oli, vaikka keikka oli ihan hanurista. En oo koskaan (vähän liioittelua...) ollut niin lyhyellä keikalla. Ovet aukes 19.30 ja lämppäreitäkin oli kaksi niin koko homma oli purkissa 22.00. Ei oo ees mahdollista. Tai näköjään on. Muutenkaan en oikein päässyt keikkafiilikseen jostain syystä, muilla näytti kyllä olevan hauskaa ja paikka oli melkein täyteen ahdettu. Kyllä otti kupoliin, mutta onneksi ilta ei ollut sillä pilattu.

Viime lauantaina käytiin tsekinkielikurssilaisten kanssa Karlstejnin linnassa retkeilemässä. (http://www.hradkarlstejn.cz/home1/) Oli mukava lähteä käymään vähän muuallakin kuin vaan Prahassa. Muutenkin olis tarkoitus lähteä kiertämään maata kunhan luennot on loppu, ainakin Český Krumlov, Brno ja Kutna Hora ois tavoitteena. Ihan hullua että mulla on joitain kursseja enää 1 kerta jäljellä, eikä niitä muitakaan enää montaa kertaa ole! Kaikki luennot loppuvat multa jo kuukauden päästä...Yksi lukukausi on kyllä liian lyhyt aika olla vaihdossa, todellakin suosittelen kokonaista lukuvuotta jos on ajatuksena lähteä. Justiinsa kun alkaa tottua elämänmenoon, koulunkäyntiin ja uusiin ystäviin, pitääkin jo lähteä kotio.

Muutaman tunnin päästä mulla on tsekinkielen koe...Apua. Ja pakatakin pitäis kun ylihuomenna on lento Suomeen. Mukava päästä käymään kotona, mutta siitäkin vähän ristiriitaiset fiilikset. Onneksi saan vielä palata, hirvittää ajatus että jos tää olis ny tässä. Hui.



Hrad Karlštejn

Meijän tsekinkielen kurssilaiset ja opet (vasemmanpuoleiset neidit)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

On se ilmoja pidelly...

Byhyy, vettä tulee kuin aisaa ja kouluhommat kaatuu niskaan ja motivaatio on vähän hakusessa. Sen lisäksi yks kaveri piestiin eilen yöllä yhdessä baarissa ihan syyttä. Turpiin vaan ja pari potkuu perään kun makas jo maassa. Baarimikko heitti kaverin pihalle, ei antanut edes ottaa takkia tai laukkua mukaan, loppujen lopuksi poliisin piti hakea laukku sieltä...Oikein kiva. Ei täällä kyllä silti pelota kulkea yksin myöhään/aikaisin, miten sen nyt ottaa. Ihmisiä on aina liikkeellä ja jos ei ihan hakemalla hae ongelmia niin (yleensä...) saa olla aika rauhassa. Muutenkin on hienoa et tää julkinen liikenne on järjestetty niin hyvin, taksia ei tarvii jos jalat vielä toimii sen verran että pysäkille jaksaa/pystyy kävelemään.

Tänään on ollu kyllä mutkia matkassa vähän väliä. Mm. yhden allekirjoituksen hakureissu meni reisille, kun herra opettaja oli ilmoittanut mulle väärän ajan milloin on paikalla. Yhden ainoan allekirjoituksen takia oon saanu juosta jo monta päivää eri paikoissa, eikä loppua näy. Sen lisäksi kun pamahdin siihen luokkaan, missä hyvä herra opettaja sanoi olevansa, siellä olikin tsekkiläisten oppilaiden suomen kielen tunnit ja rouva opettaja sai mut huijattua tulemaan niiden seuraavalle tunnille. Oppilaat tenttaa mua suomeks ja mä vastaan. Argh. Vaikka voi se olla ihan hauskaakin :) Mutta sillä tavalla käyttää hämmentynyttä ja sateessa uitettua poloa hyväkseen...No ei auta, ensi viikon keskiviikkona se on mentävä. 

Nyt sais kyllä tuo sade loppua ja tulla ne helteet takaisin, ostin meinaa vuosikortin Prahan eläintarhaan ja sinne mieleni halajaa...http://www.zoopraha.cz/en Mutta on mulla sentään ny Spotify Premium ja se helpottaa elämää kummasti :) Ja hei, mä pääsen (huomatkaa positiivisuus) käymään kotona ens viikolla. Keväthän on Suomessa jo pitkällä, Turkuun on tullut monta hyvää baaria lisää ja Kauppatorille joku kiva suihkulähde. Ai ku kiva.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

The Plastics!

Voi herraisäsentää! Vihdoin pääsin näkemään The Plastic People of The Universen livenä! Yhtäkkiä bändi on alkanut kummasti kiinnostamaan, ei ehkä niinkään musan vaan historiansa puolesta. Enhän mä ollut kuullut koko ryhmästä ennen kuin vasta täällä, mutta en usko että kauhean moni muukaan suomalainen The Plasticsia tuntee… Korjatkaa jos oon väärässä. No joka tapauksessa eilen mulle ja muille Alternative Culture kurssilaisille tämä kunnia suotiin ja sen lisäksi meille oli järkätty tapaaminen bändin basistin, Eva Turnovan sekä saksofonisti Vratislav Brabenecin kanssa. 

Keikkahan ei ollut millään tavalla perinteinen ratkaisu, vaan Kansallisteatterissa (Národní Divadlo) Tom Stoppardin näytelmän Rock´n´Roll alussa bändi soittaa viitisen biisiä. Homma on tehty niin, että salissa kaikki valot on päällä ja bändi soittaa kuin olisivat omalla treeniksellä ilman sen suurempia seremonioita. Näytelmän lippuihin on painettu esityksen alkamisajaksi 19.00, mutta siihen aikaan bändi yleensä soittaa viimeistä biisiään. Näin ollen, koko Plasticsin soiton ajan yleisöä valuu saliin hiljakseen, etsien paikkojaan hämmentyneinä. Meille ei ollut näytelmään lippuja vaan pääsimme seuraamaan juuri tätä ”alkusoittoa” ja sen jälkeen lähdimme teatterin lämpiöön odottelemaan Turnovaa ja Brabenecia.

Brabenec on lähemmäs 70-vuotias, vähän höperö, alkoholisoitunut papparainen, joka ei ihan aina tiedä missä mennään ja onko esimerkiksi keikka jo soitettu vai oltiinko lavalle vasta menossa. Nykyajan musiikki on kuulemma ihan hanurista ja jos levylautasella jotain pyörii niin klassista tai jazzia, runot ja kirjallisuus yleisesti taas rules. Tämä selvä. Vastausta kysymykseen, vieläkö soittaminen ja esiintyminen kiinnostavat, ei saatu, muutama tulkitsematon mulkaisu kylläkin. 

Turnova on Brabenecia yli 20 vuotta nuorempi ja enemmän kiinni tässä päivässä, jokseenkin kyllä alkoi ihmetyttämään Evan hokeminen siitä, kuinka Vratislav juo liikaa eikä ole ihan kartalla...Sääliksi kävi vanhaa legendaa, vaikka huumorillahan näitä asioita lauottiin (ehkä). Eva liittyi Plastic Peopleen bändin keulahahmon, Mejla Hlavsan, kuoltua keuhkosyöpään vuonna 2001. Hän astui niin sanotusti isoihin saappaisiin, eikä tsekkiyleisö ihan helpolla äkillistä basisti/laulaja vaihdosta ottanutkaan. Töitä on kuulemma saanut tehdä ansaitakseen paikkansa bändissä (yleisön puolelta)... Bändin "pojat" kuulemma vetoaa vanhuuteensa jos Eva yrittää luistaa roudaamisesta naiseutensa takia - erityiskohtelua ei siis heru vaikka onkin ainut nainen bändissä. 

Tällä kurssilla meitä on noin viitisentoista, jenkkejä/kanadalaisia 12 ja eurooppalaisia 5... Henkilökohtaisesti mua alkoi ärsyttämään jenkki- ja kanadalaisopiskelijoiden jatkuva "Oh, that´s soooo cool!" tai "Yeah, that´s AWESOME!" hokeminen. Brabenec asui Kanadassa vuosina 1982-1997 (karkoituksen vuoksi), joten hänpä kait oli sitten niin tottunut näihin (järjettömän luotaantyöntäviin) lausahduksiin, eikä tuntunut niistä sen enempää ärsyyntyvän. Mulla oli siis toisin. En muutenkaan voi ymmärtää kuinka paljon turhaa ja tyhjää tekstiä varsinkin jenkit osaavat suoltaa suustansa! Voi elämä.

No oli miten oli, hemmetin hienoa oli tavata legendaarisen bändin legendaarisia jäseniä (tai ainakin legendaarista jäsentä, Turnovaa en ehkä laskisi bändin vaikuttavimpiin hahmoihin. Toki hänkin on Tsekin kulttuurielämälle tehnyt paljon hyvää, mutta tässä yhteydessä annan kaiken kunnian bändin alkuperäisille/melkein alkuperäisille hahmoille.). Ja ihan oikeaa Plastic Peoplen keikkaa pääsen katsomaan ensi viikon keskiviikkona, kun he soittavat Vagonissa (http://www.vagon.cz/indexV.html). Mutta hei, älkää käsittäkö sitten väärin, tästä ei oo tulossa mulle pakkomielle ja lupaan että tää oli viimeinen kerta kun bändistä täällä mainitsen... :)





P.S. Illan päätteeksi löysin maailman ihanimman kasvisravintolan, jonne jokaisen on päästävä edes kerran elämässään! Järjettömän hyvää ruokaa, ihana sisustus ja tyyni tunnelma. Vaikea selittää, parempi kokea itse. http://www.lehkahlava.cz/en_novinky.htm